Soita studioon 0700 928 928  0700 928928   Lähetä tekstiviesti numeroon 16130 16130
2 € / puhelu + pvm
0,95 € / viesti

Joensuu 92,8 MHz  •  Nurmes 101,0 MHz
Outokumpu 101,7 MHz  •  Kitee 102,2 MHz
Juuka 103,3 MHz  •  Lieksa 92,0 MHz

Kuuntele nettiradio

Kuuntele netissä

Radiot.fi

Silmiä hivelevän kauniita haaveita

Vai tutun turvallista, tavallista? Ei kai kuitenkaan rapistunutta, rumaa ja romahtanutta, unohdettua. Elinympäristöni visuaalista ilmettä ajatellessani heräsin haaveilemaan ja ajattelemaan sitä, että ympäristön merkitystä hyvinvoinnille on tutkittu laajalti. Ja lyhyesti todettuna voisi vain sanoa, että ympäristön vaikutukset hyvinvointiin ovat tutkitusti moninaiset. Kuitenkaan sen enempää tieteelliseltä kannalta asiaa pohtimatta, haluaisin kysyä sinulta, että oletko koskaan pysähtynyt miettimään elinympäristösi visuaalista viehättävyyttä. Mietitkö koskaan mikä sinua vetää ympäristössä puoleesi, tai mikä saa sinut lähes irvistämään joka kerran ohittaessasi jonkin lähes huomaamattomasti ärsyttävän kohdan ympäristössäsi?

Minä pohdin usein täällä Keski-Karjalan keskellä asuessani, että voi kunpa ympäristön kauneutta arvostettaisiin enemmän myös oman kodin ja oman kotipihan ulkopuolella. Jospa kaupunkien ja kuntien keskustat rakennettaisiin houkuttelemaan ihmiset kävelemään kaduille. Liikkeiden tarkkaan harkitut näyteikkunoiden visuaaliset ilmeet suunniteltaisiin ajatuksella siten, että ne pysäyttäisivät katsomaan. Kahvilan tai terassin viimeistellyt kalustukset vetäisivät sinua puoleensa kuin kedon kukat mehiläisiä. Kaduilla kauniit kivetykset, kukkaistutukset, puiden katveissa lepäämiseen houkuttelevat penkit saisivat sinut hidastamaan vähän liikkumisen tahtiasi. Tehokkuutta ja helppohoitoisuutta vastaan taisteleminen olisi arkipäivää. Minun unelmani olisi nähdä pienissäkin kunnissa visuaalisia ratkaisuja, jotka eivät ole valittu helppohoitoisuuden vuoksi, vaan siksi, että haluttaisiin tarjota jotain enemmän.

Joensuun keskustan muuttuminen lapsuuteni muistoista on varovasti ylisanoja käyttäen ihanaa seurata. Kaupungin jokirannan kehittäminen houkuttelee ihmiset liikkumaan kävellen, pyöräillen tai vaikka potkulautaillen. Ydinkeskustan kävelykadut houkuttelevat myös pois autoista. Kadulla on miellyttävä liikkua. Tavata sattumalta vaikka joku tuttava. Piipahtaa ohi kulkiessa johonkin liikkeeseen, jota ei aiemmin ole huomannut, mutta jonka näyteikkunan uudistus houkuttelee katsomaan sisään vähän tarkemmin. Näin kesällä etenkin Joensuu tuntuu ainakin aurinkoisina päivinä lähes kuhisevan ihmisiä ja hiljaista hyväntuulisuutta.

Entä pienien ympäryskuntien keskustat ja niiden kehittäminen. Miten kuntakeskukset brändäytyvät visuaalisesti? Mikä on se asia, mikä saa ihmiset liikkumaan omassa asuinympäristössään? Valitettavan usein huomaan, että kävellen tai pyöräillen liikkuvia ihmisiä ei kauniina päivinä näe itseasiassa kaduilla juuri lainkaan. Piipahdetaan pikaisesti autolla kauppaan, ajetaan nopeasti keskustan läpi. Mennään omalle kotipihalle tai mökille istumaan omaa silmää miellyttävälle terassille aurinkovarjon alle. Katsomaan maisemaa, jossa kesäkukat on hoidettu ja nurmi leikattu, pensaat ja puut hoidettu, sinne missä on hyvä olla.

Houkutteleeko kaupungin keskustan läpi kulkeva leveä autotie sinua hyppäämään pois autosta? Vai onko keskustat tarkoituksellisesti suunniteltu enemmän autoilua varten? Ihmisten kohtaaminen vähenee. Paikallisen pienyritystoiminnan haasteet kasvavat, kun autosta ei asiakseen tule hypättyä pois, ja jätetään käynti seuraavaan kertaan. Minun mielestäni kuntakeskuksista puuttuu oleskeluun houkuttelevia alueita. Alueita, jotka houkuttaisivat mukanaan pientä yrittäjyyttä. Alueita, jotka houkuttaisivat ihmisiä liikkeelle, käyttämään oman kunnan palveluita. Eloa, joka houkuttaisi yrittäjyyttä kehittymään visuaalisesti houkuttelevampaan suuntaan, tai ihan vain uudistumaan.

Kauniimman, huolitellumman ja suunnitellumman ympäristön rakentaminen, onkin yksi minun haaveistani. Uteliaisuus minussa saa minut kysymään aina uudestaan erilaisia asioita, hakemaan vastauksia, etsimään kouluttautumismahdollisuuksia ja unelmoimaan joskus jopa hieman lapsenomaisesti. Muistan lukeneeni jokin aika sitten Savon Sanomien otsikon, jossa Pirkka-Pekka Peteliusta oli lainattu “Ihminen ilman haaveita on tyhjä tynnyri”. Ja äskettäin Nuorkauppakamarin tarjoaman Haavetyöpajan innoittamana ja opastamana minä nyt purin yhden haaveistani sanoiksi. Tässä vierellä muistikirjassani on myös muutama ensiaskel haaveeni toteutumisen saavuttamiseksi. Ja niistä ensiaskelista ensimmäinen on tämä blogikirjoitus, jossa kerron haaveeni ääneen, ja ehkä herätän saman haaveen, tai ajatuksen seuraavaan askeleeseen myös sinussa.

Aurinkoisia loppukesän haaveilupäiviä ja kiitos, että sain jakaa ajatuksiani sinulle!