Soita studioon 0700 928 9280700 928928Lähetä tekstiviesti numeroon 16130 16130
2 € / puhelu + pvm
0,95 € / viesti Kirjoita alkuun REX välilyönti ja viestisi

Joensuu 92,8 MHz • Nurmes 101,0 MHz
• Outokumpu 101,7 MHz • Kitee 102,2 MHz
Juuka 103,3 MHz • Lieksa 92,0 MHz • Kaapeli 94,0 MHz (Joensuu)

Kuuntele nettiradio

Kuuntele netissä

Radiot.fi

Olisiko nyt lasten vuoro?

Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin lapsiasiavaltuutetun kertomuksesta. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kirjoittaa hyvin, että Suomi elää hyvinvointivaltion alisuoriutumisen aikaa. Emme onnistu riittävästi nostamaan heikommassa asemassa olevia lapsia hyvinvoinnin, lahjakkuuden ja sosiaalisen nousun kärryille. Perheen pienituloisuus on yhteydessä kulutuksen niukkuuteen sekä sosiaalisiin ja kulttuurisiin riskeihin. Pienituloisuuden on havaittu helposti periytyvän lapsen myöhempiin elämänvaiheisiin. Pienituloisten perheiden lasten sosiaalinen liikkuvuus on esteisempää. Näin ollen yhteiskunnallisten asemien väliset erot – tai luokkaerot – todennäköisesti syvenevät.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton selvitysten mukaan köyhien perheiden lapset ovat pudonneet tavallisten asioiden ulkopuolelle. Köyhissä perheissä lapset joutuvat luopumaan harrastuksistaan. He eivät pysty osallistumaan syntymäpäiväjuhlille. Heitä kiusataan useammin kuin muita. He kokevat, etteivät he voi vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin. Perheissä, joissa on työttömyyttä, taloudellisia tai terveydellisiä ongelmia tai muita vaikeuksia, vanhempien voimavarat eivät välttämättä riitä lasten tarpeiden kohtaamiseen. Tämä aiheuttaa lapselle yksinjäämisen tunnetta ja ulkopuolisuuden kokemista.

Säästöt ja leikkaukset palveluissa satuttavat eniten tuen tarpeessa olevia perheitä, lapsia ja nuoria. Jos palvelut eivät kohtaa ihmistä, eniten kärsivät heikoimmassa asemassa olevat. Sekä alueelliset että sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot näyttävät pysyviltä ja jopa paikoin kasvavilta. Tuomas Kurttila toteaakin painokkaasti: Jos hyvinvointivaltio ei kykene tasoittamaan elämän lähtökohtia, se on epäonnistunut.

Yksi keskeinen tasoittava elementti on varhaiskasvatus.

Varhaiskasvatukseen panostaminen on yksi parhaista tulevaisuuden investoinneista, joita voimme tehdä. Varhaiskasvatus edistää lasten kielen ja kognitiivisten taitojen kehitystä sekä parantaa kouluvalmiutta ja myöhempää menestystä koulupolulla. Varhaiskasvatuksella on myönteisiä vaikutuksia myös lasten sosioemotionaalisten taitojen kehitykseen. Varhaiskasvatuksen hyödyistä näyttää vallitsevan laaja yksimielisyys tutkijoiden keskuudessa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Kaikki lapset hyötyvät varhaiskasvatuksesta. Erityisen suurta vaikuttavuus on heikoimmista oloista tuleville lapsille, joiden kasvuympäristössä on heidän kehitystään haittaavia tekijöitä kuten terveysongelmia tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia. Hyödyt kuitenkin realisoituvat vain, jos varhaiskasvatus on riittävän laadukasta.

Hallituksen tekemät säästöt varhaiskasvatukseen heikentävät sen laatua ja syventävät lasten eriarvoistumista. Ne viestit, joita kuulen varhaiskasvatuksen kentältä, ovat enemmän kuin huolestuttavia. Suurissa ryhmissä lasten yksilöllinen huomioiminen on vaikeaa ja osapäiväisten lasten ”meneminen ja tuleminen” tekevät ryhmistä levottomia. Jatkuvasti muuttuvassa ryhmässä sosiaalisten taitojen oppiminen on vaikeampaa. Useat ammattihenkilöt ovat kertoneet todellisuuden ja ammatti-identiteetin välisen ristiriidan olevan niin suuri, että he ovat uupuneet työhönsä.

Varhaiskasvatuksen kehittämiseltä on pohja pois ammattihenkilöiden kokiessa, etteivät he suurissa ryhmissä ja lasten jatkuvasti vaihtuessa pysty tekemään perustyötään laadukkaasti ja kohtaamaan lapsia yksilöinä. Eräs varhaiskasvatuksen ammattilainen kertoi, ettei hän halua enää tehdä työtä päiväkodissa ryhmien ollessa niin suuria, että työ tuntuu liukuhihnatyöltä. Myös monet vanhemmat ovat kertoneet, etteivät he haluaisi viedä lastaan päiväkotiin, sillä suuret ryhmät tekevät lapset levottomiksi eikä lasten tarpeisiin ennätä kukaan vastaamaan. Erityisesti paljon apua ja tukea tarvitsevat lapset kärsivät tilanteesta.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen 20 viikkotuntiin niiltä lapsilta, joiden huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä, on myös eriarvoistavaa. Päivähoito-oikeuden rajaaminen on jakanut perheet ja lapset eri kasteihin. Miksi työttömien lapset saavat varhaiskasvatusta vähemmän kuin muut? Eikö näillä lapsilla olisi erityisen suuri tarve olla kokopäiväisen varhaiskasvatuksen piirissä?

Rajauksen kohteeksi joutuneen lapsen kohdalla voidaan anoa laajennettua päivähoito-oikeutta ja yleensä kunnassa se myönnetään. Perustana voi olla esimerkiksi lapsen tuen tarve, lastensuojelu ja perheolosuhteet. Tässäkin on huomattu olevan ongelmia. Nämä lapset leimautuvat helposti ongelmaperheiden lapsiksi.

Kunnista kaksi kolmesta on rajannut päivähoito-oikeutta. Erityisesti pienet kunnat ovat tehneet niin. Mitä enemmän asukkaita kunnassa on, sitä vähemmän rajausmahdollisuutta on käytetty. Monissa kaupungeissa, joissa rajauksia aluksi tehtiin, on päätökset myöhemmin peruttu.

Mitä Joensuussa pitäisi tehdä?

Ensinnäkin viime valtuustokaudella tehdyt päätökset subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta ja ryhmäkokojen suurentamisesta tulisi pikaisesti perua. Viime kaudella nämä säästöpäätökset hyväksyttiin valtuustossa yhden äänen enemmistöllä ja uskoakseni nykyisellä valtuustolla on tahtotila kumota nämä huonot päätökset.

Toiseksi Joensuun tulisi ottaa käyttöön UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -malli. Sekä sosialidemokraattien että vihreiden valtuustoryhmä on tehnyt asiasta valtuustoaloitteen. UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -malli auttaa kuntia edistämään lapsen oikeuksien toteutumista. Malli perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Mallissa mukana olevat kunnat sitoutuvat kaksi vuotta kestävään kehittämistyöhön lapsen parhaaksi. Kehittämistoiminnan päätteeksi kunta voi saada UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -tunnuksen. Tunnuksen saaminen ei tarkoita, että työ olisi valmis - lapsen oikeuksista on pidettävä huolta joka päivä.

Kolmanneksi osana edellä kuvattua prosessia lapsivaikutusten arviointi tulisi ottaa osaksi päätöksentekoprosessia. Lapsivaikutusten arvioinnin tarkoituksena on varmistaa, että lapsen etua harkitaan kaikissa toiminnassa ja päätöksenteossa. Arvioinnin kohteena tulee olla toimien lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset lapsiin. Vaikutusten arviointi mahdollistaa eri vaihtoehtojen vertailun ja parhaan ratkaisun löytymisen.

Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
Joensuun kaupunginvaltuuston 1. vpj.