Soita studioon 0700 928 9280700 928928Lähetä tekstiviesti numeroon 16130 16130
2 € / puhelu + pvm
0,95 € / viesti Kirjoita alkuun REX välilyönti ja viestisi

Joensuu 92,8 MHz • Nurmes 101,0 MHz
• Outokumpu 101,7 MHz • Kitee 102,2 MHz
Juuka 103,3 MHz • Lieksa 92,0 MHz • Kaapeli 94,0 MHz (Joensuu)

Kuuntele nettiradio

Kuuntele netissä

Radiot.fi

Aikuiskoulutus ja aikuispedagogiikka tarvitsevat kunnian palautuksen!

Olen opiskellut aikuiskasvatustiedettä osana tohtoriopintojani. Aikuiskasvatustiede rantautui Suomeen 1980-luvulla ja sen merkitys ymmärrettiin voimallisesti 1990-luvulla. Aikuiskasvatustieteen ydinasia on sen oivaltaminen, että aikuinen on oppijana erilainen kuin lapsi tai nuori ja että aikuiskoulutuksella on erityinen tehtävä yhteiskunnassa. Olen koko opettajan työurani, ennen kansanedustajan työtäni, työskennellyt aikuiskasvatuksen ja -koulutuksen parissa.

Taustastani johtuen olenkin erittäin harmissani siitä, että ammatillisen koulutuksen reformissa on aikuiskasvatus, aikuiskoulutus ja aikuispedagogiikka ajettu alas. En ole huoleni kanssa yksin, sillä Aikuisopettajien liiton (AKOL) kyselyssä monet opettajat esittivät saman huolen.

Eräs aikuisopettaja kuvasi tilannetta minulle seuraavasti:

”Olen opettanut sekä nuoria ja aikuisia ja siksi voin sanoa, että aikuisten opettaminen on täysin eri asia kuin nuorten. 16-vuotias, omaa itseään ja ammattia ehkä vielä hakeva, on aivan eri tilanteessa kuin esimerkiksi 40-vuotias, ammattiin opiskeleva ja kenties ammattia vaihtava aikuinen. Myös opetuksen on pakko olla erilaista. 16-vuotiasta kasvatetaan opetuksen ohessa, kun taas 40-vuotiaan fokus voi olla siinä, että saa ammatin mahdollisimman helposti ja nopeasti. Itseäni eniten uuvuttaa tällä hetkellä se, että ryhmiä ei enää ole. Yritän opettaa ja kasvattaakin samaan aikaan 16-vuotiaita nuoria ja aikuisia, joilla on ihan erilainen oppimistyyli ja erilaiset ohjauksen ja tuen tarpeet. Erityisen tuen tarpeessa olevat opiskelijat hyötyisivät paljon omasta ryhmästä, koska siellä saisi vertaistukea enemmän. Opettajilla on nykytilanteessa hyvin vähän aikaa huomioida heitä. Myös aikuiset kaipaavat opiskelussaan toisten aikuisten kanssa reflektointia”.

Kysyin opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselta kirjallisella kysymyksellä ammatillisen koulutuksen tilanteesta ja myös siitä, mitä hän aikoo tehdä aikuispedagogiikan kehittämiseksi. Ministerin vastaus jäi kovin köykäiseksi ja hän lähinnä kertoi, miten hyvin reformi on edennyt. Vastauksessaan hän ei kertaakaan edes maininnut sanoja aikuiskoulutus tai aikuispedagogiikka.

Tilanne on huolestuttava ja nyt olisikin nopeasti tehtävä aikuiskoulutuksen ja aikuispedagogiikan kunnianpalautus. On toki hyvä, että tutkinnon perusteet ja näytöt ovat samanlaisia nuorilla ja aikuisilla. Aikuisten oppimistavat ja tuen tarpeet ovat kuitenkin erilaisia kuin nuorilla ja peruskoulusta päässeillä. Vaikka ammatillinen aikuiskoulutus poistui laista, aikuisopiskelijat eivät ole kadonneet minnekään. He tarvitsevat aikuispedagogiikkaa ja mahdollisuuden opiskella aikuisten kanssa. Olenkin Aikuisopettajien liiton kanssa samaa mieltä siitä, että nyt olisi uudelleen pohdittava, tarvitaanko aikuiskoulutukselle omaa rahoitusta tai kenties jopa uutta aikuiskoulutuslakia.

Aikuiskoulutuksen tavoitteiden toteutuminen on vaikeaa myös siksi, että reformin yhteydessä hallitus leikkasi ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa euroa ja alas ajoi muun muassa erittäin hyvin toimineen nuorten aikuisten osaamisohjelman, jonka avulla koulutettiin ilman ammatillista koulutusta olevia nuoria aikuisia heille räätälöidyn ohjelman avulla ammattiin.

Nyt hallitus myönsi vuodelle 2019 uudistuksen eteenpäin viemiseen 15 miljoonan rahoituksen. Yhteenvetona voidaan todeta, että ensin otettiin kauhalla pois ja nyt annetaan lusikalla takaisin!

Merja Mäkisalo-Ropponen